Nyt loppui sohvaperunana olo!

Taisin viime postauksessa mainitakin, että Tihkin edistyminen on ottanut vähän takapakkia. Nyt päätimme, että on aika ottaa seuraava askel ja tulla pois mukavuusalueelta. Tihki tuotiin keittiöön ja olohuoneen oviaukkoon laitettiin portti, ettei se pääse pakenemaan takaisin sohvan suojiin. Hetken aikaa oli pieni paniikinpoikanen, mutta juuston ja koirakavereiden voimalla tuli uskallusta ja tilanne rauhoittui.

Juustojakelu!

Siinä sitten koko perheen voimin vietettiin iltaa keittiössä, ja Tihkikin oli yllättävän rentona tilanteessa. Kissojen painileikit vähän hirvittivät, ja Tihki suureksi ilokseni haki turvaa minusta ja nojaili jalkoihini, kun kissojen riekkumista seurasi. Sydänhän siinä oli sulaa.

Tänään jatkettiin samalla kaavalla, ja sohvalla nukutun yön jälkeen Tihki tuotiin taas keittiöön aamupuuhiin mukaan. Se sai myös ruuan muiden kanssa keittiössä, ja hyvin maistui. Vaikka Tihki saa meillä ruuan viimeisenä, se oli valmis ennen ensimmäisenä ruokansa saavaa Joikua ja yritti kovasti kyttäillä, mitä muiden kupeista löytyy. Vaikka suurin osa keittiössä vietetystä ajasta kuluu Tihkillä pöydän alla, joutuu se kuitenkin olemaan nyt enemmän mukana arjessa kuin sohvannurkassa kyhjöttämällä. Se on nyt kuitenkin jo sen aikaa ollut osana meidän perhettämme, että on aika välillä uskaltaa vähän enemmän kuin oikeasti uskaltaisikaan.

Mamman jalkoihin nojailija

Juustotarjoilussa osingoilla myös Elmeri

Huonolaatuinen kuva, kun lappalaiset pusuttelivat keittiön pöydän alla

Meille tuli tänään postipaketti. Tontut olivat sen kuulemma ensin toimittaneet väärään osoitteeseen ja mutkan kautta se sitten päätyi meille. Vaikka vielä ei olekaan joulu, päätettiin avata se, kun kovasti kiinnosti, mitä se mahtaa sisältää. Paketista paljastui ihana kokoelma vähän jokaiselle jotakin. Siellä oli koiran vinkuleluja, tennispalloja, kissanleluja ja herkkuja sekä koirille että kissoille. Ja vähän meille ihmisillekin. Ihana Anni Turusta on paketin takana, suurkiitos! Hämmentävää, miten Tihkin tarina koskettaa niin monia, ja jopa niin kovasti, että joku lähettää lahjapaketin koko perheelle. Jestas, miten tulin hyvälle tuulelle! :)
Tihkiä paketin sisällön rapina kiinnosti, mutta se ei keittiön pöydän alta uskaltautunut lähemmäs tutkimaan. Joiku olisi kaivannut herkkuja, mutta Tempo rakastui yhteen vinkuleluun. Se kulkee tälläkin hetkellä ympäri taloa lelu suussaan sitä vinguttaen. Kissat taas ihastuivat siihen kissoille oleelliseen - pahvilaatikkoon, kuinkas muuten.

Innokkaat apulaiset auttavat paketin avaamisessa

Tihkiäkin rapina kiinnosti

Laatikko kerkesi olla tyhjänä varmaan 10 sekuntia, kun siellä oli jo kissa

Tällainen kasa sieltä löytyi kaikkea kivaa!

Vielä kerran iso kiitos Annille hyvästä mielestä! Tontut varmasti muistavat myös teidän perhettänne jouluna.

Jännittävä viikonloppu takana

Viime viikonloppu oli Tihkille jännittävää aikaa. Ensimmäistä kertaa oli koko porukka koolla, kun kaikki kolme osa-aikalasta tulivat kylään. Neiti A:n Tihki olikin jo aiemmin tavannut, ja kaikki oli mennyt oikein jouhevasti. Neiti A nuoresta iästään (pian 4 vuotta) huolimatta on kokenut konkari eläinten kanssa, ja osaakin todella hyvin Tihkin seurassa olla.
Tihki joutuikin jakamaan rakkaan sohvansa Herra O:n kanssa, ja yllättävän suvereenisti se yönsä viettikin herra O:n jalkopäässä. Herra O kertoi, että oli ensimmäisenä yönä herännyt, kun Tihki oli Joikun kanssa hammastellut ja nujunnut jotain koirien omia, yöllisiä leikkejä.
Olimme lapsia ohjeistaneet, että Tihkiä luultavasti jännittää todella paljon uudet tuttavuudet, joten on ehkä parempi, että antavat sen olla omassa rauhassaan ainakin näin ensimmäisenä tapaamiskertana.
Kävimme Tihkin kanssa pihalla samaan aikaan lasten kanssa ihmettelemässä ensilunta, ja kovat äänet kyllä neitiä kovasti jännittivät. Menimme takapihalle ääniä karkuun, Joiku oli seuramiehenä. Siellä oli Tihkillä parempi mieli ja se pystyikin rennommin tutkailemaan uutta lumipeitettä. Pieni hepulikin saatiin aikaan!

On käynyt ilmi, että Tihkillä on hieman taipumusta lelujen nakerteluun. Eilen huomasin, että Tempon rakkaan Pupun toinen etutassu oli purtu irti. Tempo itse ei lelujaan tuhoa, ja se oli mukanamme lasten kotiinvientireissulla, joten ei vaadittu kummempia CSI-tiimejä päättelemään, kuka oli syyllinen:

Naurattihan se. Tihki Tihkiäinen, joka ei uskalla edes keittiöön tulla, on omatoimisesti hakenut lelulaatikosta lelun ja aikansa kuluksi sitä jyrsinyt.

 

 

 

 

 

Tihkiä vähän ärsytti, kun Tempo tuli ihan liian lähelle