Jännittävä viikonloppu takana

Viime viikonloppu oli Tihkille jännittävää aikaa. Ensimmäistä kertaa oli koko porukka koolla, kun kaikki kolme osa-aikalasta tulivat kylään. Neiti A:n Tihki olikin jo aiemmin tavannut, ja kaikki oli mennyt oikein jouhevasti. Neiti A nuoresta iästään (pian 4 vuotta) huolimatta on kokenut konkari eläinten kanssa, ja osaakin todella hyvin Tihkin seurassa olla.
Tihki joutuikin jakamaan rakkaan sohvansa Herra O:n kanssa, ja yllättävän suvereenisti se yönsä viettikin herra O:n jalkopäässä. Herra O kertoi, että oli ensimmäisenä yönä herännyt, kun Tihki oli Joikun kanssa hammastellut ja nujunnut jotain koirien omia, yöllisiä leikkejä.
Olimme lapsia ohjeistaneet, että Tihkiä luultavasti jännittää todella paljon uudet tuttavuudet, joten on ehkä parempi, että antavat sen olla omassa rauhassaan ainakin näin ensimmäisenä tapaamiskertana.
Kävimme Tihkin kanssa pihalla samaan aikaan lasten kanssa ihmettelemässä ensilunta, ja kovat äänet kyllä neitiä kovasti jännittivät. Menimme takapihalle ääniä karkuun, Joiku oli seuramiehenä. Siellä oli Tihkillä parempi mieli ja se pystyikin rennommin tutkailemaan uutta lumipeitettä. Pieni hepulikin saatiin aikaan!

On käynyt ilmi, että Tihkillä on hieman taipumusta lelujen nakerteluun. Eilen huomasin, että Tempon rakkaan Pupun toinen etutassu oli purtu irti. Tempo itse ei lelujaan tuhoa, ja se oli mukanamme lasten kotiinvientireissulla, joten ei vaadittu kummempia CSI-tiimejä päättelemään, kuka oli syyllinen:

Naurattihan se. Tihki Tihkiäinen, joka ei uskalla edes keittiöön tulla, on omatoimisesti hakenut lelulaatikosta lelun ja aikansa kuluksi sitä jyrsinyt.

 

 

 

 

 

Tihkiä vähän ärsytti, kun Tempo tuli ihan liian lähelle