Hullunkuriton perhe: Nyt loppui sohvaperunana olo!

Taisin viime postauksessa mainitakin, että Tihkin edistyminen on ottanut vähän takapakkia. Nyt päätimme, että on aika ottaa seuraava askel ja tulla pois mukavuusalueelta. Tihki tuotiin keittiöön ja olohuoneen oviaukkoon laitettiin portti, ettei se pääse pakenemaan takaisin sohvan suojiin. Hetken aikaa oli pieni paniikinpoikanen, mutta juuston ja koirakavereiden voimalla tuli uskallusta ja tilanne rauhoittui.

Juustojakelu!

Siinä sitten koko perheen voimin vietettiin iltaa keittiössä, ja Tihkikin oli yllättävän rentona tilanteessa. Kissojen painileikit vähän hirvittivät, ja Tihki suureksi ilokseni haki turvaa minusta ja nojaili jalkoihini, kun kissojen riekkumista seurasi. Sydänhän siinä oli sulaa.

Tänään jatkettiin samalla kaavalla, ja sohvalla nukutun yön jälkeen Tihki tuotiin taas keittiöön aamupuuhiin mukaan. Se sai myös ruuan muiden kanssa keittiössä, ja hyvin maistui. Vaikka Tihki saa meillä ruuan viimeisenä, se oli valmis ennen ensimmäisenä ruokansa saavaa Joikua ja yritti kovasti kyttäillä, mitä muiden kupeista löytyy. Vaikka suurin osa keittiössä vietetystä ajasta kuluu Tihkillä pöydän alla, joutuu se kuitenkin olemaan nyt enemmän mukana arjessa kuin sohvannurkassa kyhjöttämällä. Se on nyt kuitenkin jo sen aikaa ollut osana meidän perhettämme, että on aika välillä uskaltaa vähän enemmän kuin oikeasti uskaltaisikaan.

Mamman jalkoihin nojailija

Juustotarjoilussa osingoilla myös Elmeri

Huonolaatuinen kuva, kun lappalaiset pusuttelivat keittiön pöydän alla

Meille tuli tänään postipaketti. Tontut olivat sen kuulemma ensin toimittaneet väärään osoitteeseen ja mutkan kautta se sitten päätyi meille. Vaikka vielä ei olekaan joulu, päätettiin avata se, kun kovasti kiinnosti, mitä se mahtaa sisältää. Paketista paljastui ihana kokoelma vähän jokaiselle jotakin. Siellä oli koiran vinkuleluja, tennispalloja, kissanleluja ja herkkuja sekä koirille että kissoille. Ja vähän meille ihmisillekin. Ihana Anni Turusta on paketin takana, suurkiitos! Hämmentävää, miten Tihkin tarina koskettaa niin monia, ja jopa niin kovasti, että joku lähettää lahjapaketin koko perheelle. Jestas, miten tulin hyvälle tuulelle! :)
Tihkiä paketin sisällön rapina kiinnosti, mutta se ei keittiön pöydän alta uskaltautunut lähemmäs tutkimaan. Joiku olisi kaivannut herkkuja, mutta Tempo rakastui yhteen vinkuleluun. Se kulkee tälläkin hetkellä ympäri taloa lelu suussaan sitä vinguttaen. Kissat taas ihastuivat siihen kissoille oleelliseen - pahvilaatikkoon, kuinkas muuten.