Joiku

Joiku Joukahainen, Vaaksanpoika Porolainen. Jouko J. Konootti.

Joiku syntyi toukokuussa 2004 Saarijärven Lannevedellä. Se tuli luokseni 12-viikkoisena ja kulki mukanani silloisessa työssäni eläintenhoitajana Saarijärven Vesieläinpuistossa. Se siis tottui jo pienestä pitäen kaikennäköisiin ja -kokoisiin eläimiin ja se varmasti osaltaan teki siitä sen sosiaalisen ja ainavarman koiran, mikä se tänä päivänä on.
Joikussa on lapinporokoiraa ja siperianhuskya. Lapinporokoira näkyy eniten luonteessa, käytöksessä ja maneereissa, huskylta taitaa olla periytynyt ainoastaan kippura häntä. Joiku on kova poika hymyilemään, ja sitä se tekee kaikille sen mielestä ihanille ihmisille. Joiku on koira, jonka voi ottaa mukaan ihan minne tahansa, antaa hoitoon ihan kenelle tahansa ja siihen voi luottaa niin hyvin kuin nyt eläimeen voi luottaa. Se tulee toimeen kaikkien ihmisten ja eläinten kanssa ja osaa käyttäytyä tilanteessa kuin tilanteessa. Kotona Joiku on rauhallinen ja varsinkin näin vanhemmalla iällä se lähinnä löhöilee nojatuolilla, keittiön pöydän alla tai taljalla patterin edessä. Mitä lämpimämpi ja pehmoisempi paikka, sitä suuremmalla todennäköisyydellä Joiku on juuri siellä.
Pentuna se oli raivostuttava tättähäärä, joka yksin jäädessään keksi kaikkea kivaa pikku askarreltavaa. Sen tuhoamistililtä löytyy mm. sohva, sänky, televisio, tietokone, tusinan verran kännykän latureita, ihan liikaa kirjoja, levyjä ja kenkiä sekä kaikkea muuta tavaraa, minkä tuhoutuminen joko harmitti tai aiheutti infernaalisen sotkun (tiedättekö, kuinka monta höyhentä on höyhentyynyssä?). Tämä harrastus onneksi loppui, kun taloon tuli toinen koira ja Joikusta piti tulla yhtäkkiä isoveli. Se kasvoi aikuiseksi noin vuorokaudessa, mikä oli pelkästään positiivista.

Harmikseni Joikusta ei ole juurikaan pentuajan valokuvia, koska minulla ei ollut siihen aikaan kameraa. Tässä ollaan ensimmäistä kertaa kylässä vanhemmillani. Joiku on noin 15-viikkoinen.

Tässä Joiku on jo puolivuotias, kaverina Kaarle-rotta, joka oli jäänyt yksin veljensä Simeonin kuoltua. Joiku piti Kaarle-papparaisesta huolta pesemällä sitä ja antamalla sen nukkua vieressään. Joiku myös ilmoitti minulle, mikäli Kaarle oli mennyt paikkaan, mihin Joiku ei itse päässyt, kuten kaapin taakse.

Yksi lempikuvistani Joikusta. Se on tässä vähän vajaa 2-vuotias.

Joiku on tuhansien ilmeiden koira. Tämä kuva on tullut jo legendaksi eräällä keskustelupalstalla. Olettehan kaikki nähneet elokuvan Ice Age?

Ja ilmeet jatkuvat. Tule apuun, Anja! Meillä rääkätään koiraparkoja leikkaamalla niiden kynsiä!