Kevät tuli, kevät meni

Ääh, eilen oli vielä ihanan keväinen sää, aurinko paistoi ja ulkona tuoksui raikkaalle. Tänään, kun aamulla silmäni avasin, ikkunasta paljastui ruma totuus - takatalvi oli iskenyt yön aikana ja maassa oli muutama sentti lunta. Tätä kirjoittaessa sitä sataa koko ajan lisää, eikä keväästä ole enää tietoakaan.

Päästiin onneksi koirien kanssa edes hetken aikaa nauttimaan hyvistä keleistä, aamulenkit saivat heti aamusta hyvälle tuulelle, kun aurinko paistoi ja koiratkin olivat hyvällä tuulella.
Paljon onkin kerennyt tapahtua sen jälkeen, kun olen viimeksi blogia päivittänyt. Tihkin hihna on edelleen naulakossa, ja se hilpattaa persvillat hulmuten lenkillä vapaana niinkuin olisi aina niin lenkkeillytkin. Joikusta on tullut sen suuri idoli, ja se yrittääkin vähän väliä houkutella papparaista leikkiin. Ne ovat hellyttävä parivaljakko!

Isoveljen pylly toimii hyvin tyynynä!

Leikkiinkutsu toimi vihdoinkin!

Papparainen innostui leikkimään kepillä, Tihki ottaa mallia:

Jos mennään ihan kronologisessa järjestyksessä, niin vielä lumien aikaan meno aamuisin oli lähinnä tällaista:

Tihki alkaa pikkuhiljaa hakeutumaan myös itse lähelle ja ottamaan enemmän kontaktia. Lenkillä se "tulee luokse" kutsusta, ei toki ihan liki niinkuin nuo pojat, mutta siihen läheisyyteen kuitenkin. Seuraavaksi harjoitellaan sitä, että tullaan hakemaan nami kädestä kutsun jälkeen.

Katsottiin kuunneltiin telkkaria

Onneksi meillä on iso sohva, siihen mahtuu hyvin neljä viidestä nelijalkaisesta. Kaksijalkaisten mahtuminen on sitten neuvoteltavissa erikseen.

Näin sievästi meillä odotetaan aamupalaa, Tihki tiukasti idolinsa kyljessä.

Minulla meinaa sydän pakahtua joka päivä, kun seuraan tuon mahtavan pienen koirapersoonan kehitystä siksi upeaksi tyypiksi, joka siitä olisi alunperinkin pitänyt tulla. Samaan aikaan tunnen suurta halveksuntaa sitä ihmistä kohtaan, joka 7 pitkän vuoden ajan esti tämän kehityksen omalla välinpitämättömyydellään.

Tihki Tihkis Hukkanen, uudestisyntynyt