perjantai 15. marraskuuta 2013

Riemukas alku päivälle!

Tämä aamu alkoi hyvinkin sykähdyttävissä merkeissä. A heräsi siihen, että Tihki haukahti alakerrassa. Nousin ylös ja olohuoneen ovelta huikkasin, että lähdetäänkö aamupissalle. Tihki hyppäsi samantien ylös ja kipitti suoraan eteiseen, jossa se korvat töröllään steppasi eestaas, mutta ei yhtään hermostuneen oloisesti, vaan enemmänkin innokkaana. Se seurasi koirapoikien esimerkkiä ja istahti sievästi odottamaan, että hihna laitetaan kiinni. Se oli selvästi iloisissa fiiliksissä lähdössä ulos.
Muutenkin se on nyt paljon rennomman oloinen kuin vielä eilen, saati toissapäivänä. Kehitystä tapahtuu joka päivä, ja jokainen uusi rohkaistumisen merkki saa sydämeni mykkyrälle, kun olen niin iloinen tuon pienen Tihkiäisen puolesta. Muutaman kerran se on heilutellut häntäänsäkin. Ympäristöön se kiinnittää yhä enemmän huomiota, samoin meihin sillä on jo ihan eri kontakti. Vielä ei ole kulunut edes viikkoa siitä, kun se meille tuli.

Ajattelin nyt viikonloppuna mennä auttelemaan Jokimaan eläintalolle, lauantaina minulla on iltavuoro ja sunnuntai vapaa, ja A on molempina päivinä töissä, niin minulla on paljon luppoaikaa. Talolla tarvitaan kuumeisesti apua, niin hyvin kerkeän tunnin, pari siellä jeesimään.


Tempo & Tihki



"Joiku meni mun nojatuoliin!"

Tämä on toiselta päivältä, kun Tihki antoi Tempon tulla viereiselle nojatuolille torkkumaan.

6 kommenttia:

  1. Ihana tuo kuva, missä toisen nojatuolipaikka on varastettu. Mikä nakotus :D (ja tolle toiselle ei tietenkään VOI mennä...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tietenkään voi mennä, koska siinä ei ole vilttiä, ja se ei ole juuri se parempi nojatuoli. :)

      Poista
  2. Ihana lukea tällaisia tarinoita, joissa joku elämän kaltoin kohtelema saa toisen mahdollisuuden <3 Tämä on kyllä todella hyvän mielen blogi!

    VastaaPoista
  3. Mua niin liikuttaa kaikki Tihkiydet. Kuten se, että se on jo välillä heilutellut häntää. Ajatelkaa mikä itsestäänselvyys meille tavallisten koirien omistajalle se hännänheilutus on, ja miten paljon Tihkin elämästä on puuttunut sitä ihan tavallisuutta. Onneksi sillä on todennäköisesti nyt vielä vuosia aikaa kuroa kiinni kaikkea menetettyä <3. Nojatuolikuva on mainio, jossain vaiheessa Tihki ehkä ottaa takaisin jopa menetetyn nojatuolipaikan :):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri sitä työkavereille naureskelin, miten hassuista asioista sitä osaa olla iloinen, kun on tuollaisen Tihkin elämäänsä ottanut.
      Voin kyllä hyvin kuvitella, että kunhan Tihki tuosta reipastuu, se rupeaa pitämään jöötä noille pojankutaleille. Ne kyllä tarvitseekin sellaisen pirttihirmun seurakseen. :)

      Poista