Eilen tuli kuluneeksi viikko siitä, kun Tihki meille saapui. Siihen viikkoon on mahtunut kaikennäköistä edistystä ja monenmonta onnenhetkeä.
Viikonloppuna oli sen verran kiirus, etten kerinnyt tännekään kirjoitella, Facebookin puolelle laittelin jotain kuvamateriaalia viikonlopun tapahtumista. (Jos ette jo ole liittyneet Hullunkuriton perhe -ryhmään, tehkää se nyt!)
 | ||
| Tihki sai instant-tupeen Elmerin avulla! |
Harjoittelimme hieman olohuoneesta poistumista, lihapullien avulla tottakai. Tempo ja Joiku yllättäen olivat hanakasti kyllä tässä tapahtumassa mukana, koska lihapullat. Olimme poikien kanssa eteisessä ja huutelin Tihkiä mukaan myös. Se kyllä kuuli, että pojat saavat jotain herkkuja, ja olohuoneesta kuuluikin armoton steppaus sohvan ja nojatuolin välillä. Hetken päästä kuului hyvin tomera VÄY, kun Neiti Arkajalka ei nähnyt, mitä siellä eteisessä oikein tapahtuu, ja se selkeästi ärsytti. Lopulta se uskaltautui kuitenkin kynnykselle kurkkimaan. Siinä se aikansa seurasi ja nuoleskeli huuliaan, kun pojat söivät lihapulliaan. Näki kyllä, että hinku samoihin puuhiin oli hillitön, mutta kun ei uskallus ihan riittänyt. No riitti se sitten loppujen lopuksi, ja yhden lihapullan se kävikin luotani hakemassa, jonka jälkeen se kipitti nopeasti takaisin olohuoneeseen turvaan. Tämä oli kuitenkin suuri edistys, sillä eihän se ole (todistettavasti ainakaan) muissa huoneissa omaehtoisesti käynytkään. Ahne koira on helppo motivoida!
 |
| Apuopettajat - ja on se oppilaskin siellä taustalla |
 |
| Uskalsinpas! |
Sunnuntaina seurasin sydän onnesta sykkyrällä, kuinka Elmeri, tuo Maailman Valtias, Kaiken Omistaja, joka ei koirista välitä tuon taivaallista, hyvin määrätietoisesti tassutteli sohvalla köllöttelevän Tihkin viereen hurjasti kehräten ja meni ihan kylkeen kiinni kerälle. Tihkiä hetken aikaa ilmeestä päätellen vähän hirvitti tämä tällainen yllättävä läheisyys, mutta lopulta sekin rentoutui, ja kohta parivaljakko oli täydessä unessa minun räpsiessä heikkolaatuisia kuvia tippa silmäkulmassa vieressä. Reippaat puoli tuntia ne siinä tuhisivat umpiunessa, ja minulla viivästyi ruuanlaittokin, kun en malttanut siitä lähteä. Kyllä Elmeri on sitten viisas kissa.
Voi tuo viimeinen kuva <3
VastaaPoistaTihki on saanut itsetietoisen kissankin heltymään! Ihania ovat<3
VastaaPoistaJotenkin näissä kuvissa on ihan hurjasti erilaisia tunnelmia, ja jokainen niistä sykähdyttää omalla tavallaan. On arkailua, omien rajojen ylittämistä, uuden oppimista, höpöstelyä ja ihanaa rentoa köllöttelyä. Usein joutuu ihmettelemään elämän sattumanvaraisuutta; niin kuin tässä teidänkin tapauksessa sitä, miten Tihki näyttää vihdoin päätyneen ihan sellaiseen laumaan, johon olisi alun perin kuulunutkin. Sitten mua vielä liikuttaa hurjasti noi kissulit; itselläni on sellaisia koiria, joita ei mitenkään voisi ajatella kissojen kaveriksi, ja kateellisena katselen miten sun kissat vaan tulee ja toteuttaa omanlaistaan tassuterapiaa ihan luonnostaan. Voi että!
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentistasi, sait minut hymyilemään!
PoistaEn ole yleensä blogeja seuraava luonne mutta olen käynyt lukuisia kertoja katsomassa josko olisi uutta kerrottavaa. Tihki sulatti tämänkin eläinrakkaan sydämen täysin ja on sanottava että vaikka ihmiset osaavat olla hirvittävän julmia eläimille, on onneksi olemassa niitä ihmisiä (ja eläimiä!) jotka pystyvät toisten aikaansaamia vaurioita korjaamaan. Rakkaus pystyy ihmeisiin.
VastaaPoistaKiitos mukavasta kommentistasi! Tihki on kyllä sellainen tyyppi, että se tuntuu sulattavan ihan tuntemattomien ihmistenkin sydämet olemalla ihan vain Tihki.
PoistaTuon parivaljakon kuvaa voisi katsella tuntitolkulla <3
VastaaPoista